Ennen joulukalenterissa oli suklaata pahviluukkujen takana. Nykyään kalentereita saa kosmetiikalla, teellä, mausteilla, oluella, sukilla, työkaluilla tai leluhahmoilla, ja osa maksaa yhtä paljon kuin viikonlopun ruokaostokset. Kun lokakuussa alkaa etsiä joulukalenteria, vastassa on kokonainen seinä tarjouksia, ja lähes jokainen niistä mainostaa arvolla, joka on selvästi hintaa suurempi.

Kannattaako kalenteri ostaa, selviää yllättävän hyvin pienellä päässälaskulla. Tarvitset siihen kolme asiaa: hinnan, luukkujen määrän ja rehellisen listan siitä, mitä kalenterissa on. Loppu on laskemista ja vähän itsetuntemusta.

Hinta per luukku: tärkein luku

Jaa ostohinta luukkujen määrällä. Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta muuttaa näkökulman. Kaikissa kalentereissa ei ole 24 luukkua. Joissakin on 12, toisissa 25 tai enemmän, ja osan luukuista takaa löytyy pelkkä mietelausekortti tai alennuskoodi tuotteen sijaan. Laske mukaan vain ne luukut, joiden takana on jotain, mitä oikeasti käyttäisit.

Vertaa sitten luukkukohtaista hintaa siihen, mitä maksaisit kaupassa yksittäisestä samanlaisesta tuotteesta. Yksi teepussi ei ole usean euron arvoinen, eikä käsivoiteen näyteputkilokaan. Elintarvikkeissa auttaa yksikköhinta: paljonko kalenterin suklaa maksaa sataa grammaa kohden verrattuna tavalliseen levyyn? Lisää aiheesta artikkelissa Harhaanjohtavat pakkaukset ja yksikköhinnat.

Joulukalenterin ilmoitettu arvo

Moni kalenteri mainostaa sanoilla ”sisällön arvo” ja luvulla, joka on reilusti hintaa korkeampi. Arvo lasketaan yleensä näin: näytteet hinnoitellaan suhteessa täysikokoisen pakkauksen hintaan, ja summat lasketaan yhteen. Minituubi, jossa on kymmenesosa sisällöstä, arvioidaan siis kymmenesosaan kaupan hinnasta, joskus vähän anteliaamminkin.

Laskutapa ei ole väärä, mutta se kertoo vähän siitä, mitä kalenteri sinulle antaa. Useimpia tuotteita et ostaisi koskaan täysikokoisina. Samaan tapaan kuin suositushinta, arvo on ennen kaikkea vertailuluku, jonka myyjä on itse valinnut.

Laskuesimerkki: 89 euroa 24 luukusta

Oletetaan, että kosmetiikkakalenteri maksaa 89 euroa ja siinä on 24 luukkua. Luukkua kohden se tekee 89 jaettuna 24:llä eli noin 3,71 euroa. Myyjä ilmoittaa arvoksi 250 euroa. Sen takana on 6 täysikokoista tuotetta à 15 euroa, yhteensä 90 euroa, ja 18 näytettä, joiden arvoksi on laskettu 8,90 euroa kappaleelta, yhteensä 160,20 euroa. Summaksi tulee 250,20 euroa.

Sitten rehellinen lista. Näistä 24 tuotteesta käyttäisit todella 12. Silloin maksat jokaisesta hyödyllisestä luukusta 89 jaettuna 12:lla eli noin 7,42 euroa. Jos niiden joukossa ovat ne 6 isoa tuotetta, jotka ostaisit muutenkin 90 eurolla, kalenteri kannatti. Jos käyttöön jää lähinnä näytteitä, tuskin.

Joulukalenteri aikuisille: mihin kiinnittää huomiota

Aikuisten kalenterit ovat usein kalliimpia ja teemaltaan kapeampia. Oluessa, viinissä ja väkevissä pätee sama: pullot ovat pieniä, ja litrahinta on yleensä selvästi tavallista ostosta korkeampi. Kosmetiikassa kannattaa katsoa ainesosat, etenkin jos iho on herkkä. Jos jokin aine ei sovi sinulle, tarkista etukäteen, onko tuotteiden lista julkaistu. Vinkkejä säilyvyydestä ja eränumerosta löydät artikkelista Kosmetiikka: eränumero, säilyvyys ja sopivuus.

Toinen asia: monessa kalenterissa on tuotteita, jotka toistuvat tai jotka sinulla on jo. Osa myyjistä kertoo koko sisällön etukäteen, osa pitää sen salaisuutena. Kalenteria, jonka sisältölista on avoin, on helpompi arvioida.

Kalenterit lapsille

Lasten kalentereissa, joissa on leluhahmoja tai rakennuspalikoita, kysymys on toinen. Tärkeintä ei ole arvo vaan avaamisen ilo ja turvallisuus. Katso pakkauksen ikäsuositus. Pienet osat ovat riski nuoremmille sisaruksille, vaikka kalenteri olisikin tarkoitettu vanhemmalle lapselle. Mitä merkinnät tarkoittavat, kerrotaan artikkelissa Lelut: ikäsuositukset ja turvallisuusstandardit.

Suklaakalentereissa kannattaa katsoa painoa. Kahdessa samankokoisessa pakkauksessa voi olla hyvin eri määrä suklaata, ja parasta ennen -päiväyksen pitäisi ulottua joulukuun yli.

Täytä itse vai osta valmis

Vaihtoehto on tyhjä kalenteri, jonka täytät itse. Jos laitat jokaiseen 24 luukkuun jotain keskimäärin 3 eurolla, päädyt 72 euroon, ja päälle tulee itse kalenterin hinta. Se ei välttämättä ole halvempaa, mutta jokaisessa luukussa on jotain, mikä sopii juuri sille ihmiselle. Jos ostat pikkutavaroita isompana pakkauksena, laske silti, tuleeko paketti halvemmaksi kuin yksittäin ostetut tuotteet.

Ajoitus, toimitus ja palautus

Paras valikoima on syksyllä. Suosituimmat kalenterit myydään usein loppuun jo marraskuussa. Joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen hinnat taas laskevat, joskus selvästi, koska harva haluaa aloittaa kalenterin vasta viidennestä päivästä. Kun hinnanalennuksia katsoo tarkasti, EU:ssa näkyy ilmoitettuna myös edellisten 30 päivän alin hinta. Siitä näet, onko alennus todellinen.

Jos tilaat verkosta, varaa riittävästi toimitusaikaa. Kalenteri, joka saapuu kolmantena joulukuuta, menettää osan merkityksestään. EU:ssa verkko-ostoksiin sovelletaan 14 päivän peruuttamisoikeutta, mutta kun avaat luukkuja ja käytät tuotteita, palautus ei käytännössä ole enää vaihtoehto. EU:n ulkopuolella, esimerkiksi Sveitsissä, on omat säännöt. Lisää joulunalusajan ajoituksesta kerrotaan artikkelissa Joulukauppa: toimitusajat adventtiaikana.

Usein kysytyt kysymykset

Miten lasken hinnan luukkua kohden?

Jaa ostohinta niiden luukkujen määrällä, joiden takana on oikeasti tuote. Vielä kertovampaa on laskea mukaan vain ne tuotteet, joita myös käyttäisit.

Pitääkö joulukalenterin ilmoitettu arvo paikkansa?

Se on yleensä laskettu ylöspäin: näytteet arvioidaan suhteessa täysikokoisen pakkauksen hintaan. Se kertoo vähän siitä, paljonko sisältö on sinulle oikeasti arvoinen.

Milloin joulukalenterit ovat edullisimmillaan?

Joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen hinnat usein laskevat. Silloin valikoima on kuitenkin pienempi, ja ensimmäiset päivät ovat jo takana. Omaan käyttöön se voi silti kannattaa.

Voinko palauttaa avatun kalenterin?

Kun luukkuja on avattu ja tuotteita käytetty, yleensä et enää. Avaamattomiin kalentereihin sovelletaan EU:ssa verkko-ostoksissa yleensä peruuttamisoikeutta, EU:n ulkopuolella, esimerkiksi Sveitsissä, omia sääntöjä.